Lähettänyt Ke, 25/07/2018 - 11:49 käyttäjä Johanna
Nyt, tämä on todella voimallista aikaa seurakunnan historiassa. Todella shokeeraavaa aikaa seurakunnan historiassa. Sillä eilen ja toissa päivänä oli shokki, ihmetys, pelko ja ahdistus. Suuri shokki, kunnes Vanhempi Arkkipiispa viimein tuotiin sairaalasta ja laskin käteni hänen ylleen ja sanoin, että hän tulee nyt elämään, eikä kuole, Karitsan Veren tähden. Koko hänen perheensä oli siellä. Ja sitten he lähtivät Nakuruun. Mutta vasta tänään ihmiset alkavat palautumaan, me alamme palautumaan ja katsomaan taaksepäin. Ja alamme ymmärtämään, että, hetkinen, HERRA Puhui melko toistuvasti hänen kuolemastaan. Toistuvasti, useasti. Useaan kertaan, päivittäin.
On todella shokeeraavaa katsoa taaksepäin nyt. Eilen ja toissa päivänä olimme tempautuneina siihen suureen shokkiin, suureen shokkiin. Sillä uudestaan, kuten te kuulitte, kun HERRA Puhui kanssani täällä ja Piispat olivat ulkona tuolla, Piispa Nieswand, Vanhempi Arkkipiispa itse, Piispa Nieswand, Vara-arkkipiispa I, Vara-arkkipiispa II, jotka ovat Vanhempi Piispa Mwiti ja Vanhempi Piispa Kenraali Kyaka. Ja sitten siellä oli myös Piispa Nieswand, Piispa Vanhempi Piispa Kitonga, ulkona siellä odottamassa minua, kun astuin ulos. Ja silloin kohtasin hänet suoraan, kuljin suoraan hänen luokseen. Ja kohtasin hänet heti, ja kysyin häneltä: "Miksi näen, että sinä tulet kuolemaan tänään? Miksi näen, että sinä tulet kuolemaan tänään?"
Ja sanoin hänelle, sillä kiirehdimme, että heti kun pääsemme Riversiden Drivelle, haluan tietää: "Miksi kuolet tänään? Miksi kuolet tänään?" Ja tämä oli se keskustelu. Ja tiedättehän, että se oli shokeeraavaa kysymys, todella shokeeraava keskustelu, sillä kenellekään ei ole puhuttu tuolla tavoin. Joten pystyin näkemään Piispojen kasvoilta, että he olivat lyötyjä, he olivat lyötyjä, sillä he eivät olleet koskaan kuulleet kenellekään puhuttavan näin, ett: "Miksi sinä tulet kuolemaan tänään? Miksi näen, että sinä tulet kuolemaan tänään?" Ja tiedättehän, aikana, jolloin nämä Kaksi ovat juuri kävelleet ulos tästä paikasta suoraan heidän luokseen, ja kohdanneet hänet suoraan. Sanoen, Miksi? Kysyin häneltä: "Miksi näen, että sinä tulet kuolemaan tänään?" Hän ei tule kuolemaan huomenna, vaan hän tulee kuolemaan tänään.
Ja hän oli myös todella lyöty. Hän painoi päänsä alas heti ja hän murtui siellä. Hän sanoi, että hän ei tiedä, ymmärrättehän. Mutta sanoin, että haluan tietää, kun pääsemme Riversiden Drivelle, että Miksi? Haluan tietää sen syyn, miksi sinä tulet kuolemaan tänään, tänä päivänä? Miksi näen, että sinä tulet kuolemaan tänään? Ja on ihmeellistä, sillä siinä keskustelussa yöllä HERRA oli näyttänyt minulle, kuinka hän tulee kuolemaan. Ja itseasiassa hän putoaa, hän putoaa ylhäältä, hän putoaa todella syvään kuoppaan. Joten näin hänen putoavan syvälle. En tiedä, onko se 20 metriä vai sen yli, mutta hän todella ylitse, hän menee syvälle ja putoaa selälleen alhaalle sinne. Ja hän makaa siellä. Hän makaa siellä maan alla. Valtava tilanne, rakkaat ihmiset.
Ja sitten tietysti loput liittyy siihen keskusteluun, siihen dynamiikkaan, kuinka HERRA kiinnittää Näiden Kahden Profeetan huomion, kuinka He menevät nyt pelastamaan hänet. Sillä kun hän kuoli, kun hän kuoli siinä unessa, niin muistan, että sydämeni oli todella lyöty. Ajattelin, wow, hän on kuollut! Mutta hän on Arkkipiispa. On siis niin paljon yksityiskohtia siinä unessa, joita en ole jakanut. Mutta olin todella lyöty, todella lyöty. Olin lyöty surulla ja melankolialla. Olin todella surullinen, että, wow, tämä Vanhempi Arkkipiispa on kuollut. Se oli siis myös todella shokeeraavaa.
Ja sitten HERRA tietysti nyt lanseeraa minut tälle Missiolle. Ne Kaksi menevät nyt alas. Kun me menemme sinne, niin siellä on portaat. Me menemme alas alas alas, ja syvälle alas. Ja hyvin nopeasti, todella. Todella kauas syvälle alas. Ja sitten kohtaan tämän valtavan hetken, kun nyt kuoleman persoona; joten hän todella sai hänen uhrinsa. Joten viimein pystyn näkemään hänet siellä viikatteen, veitsen kanssa. Viikatteen, ennemmin kuin kirveen, puukon kanssa, mutta siinä on pitkä kahva, ja hän seisoi siellä. Ja me menimme jopa vedenpinnan läpi, kuljimme vedenpinnan läpi, ja puhtaan veden, vedenpinnan. Joten siellä on hieman vettä. Ja muistan, kuinka otin hieman vettä ja roiskautin sitä hänen kasvoilleen. Sillä halusin aloittaa taistelun hänen kanssaan. Joten kun otin hieman vettä ja roiskautin sen hänen kasvoilleen aloittaakseni sodan hänen kanssaan, sillä hän piteli sitä pitkää puukkomaista viikatetta. Se on kuin kirves, mutta pitkä. Kuin viikate, kuin veitsi. Kirves, aivan kuin viikate. Mutta siinä on pitkä kädensija. Hän piteli sitä ja vartioi estäen, ja halusin saada hänet sieltä. Joten otin hieman vettä ja kaadoin sen hänen päälleen, sytyttääkseni taistelun hänen kanssaan. Taistelun. Joten hän heti hyökkäsi kimppuuni sen esineen kanssa, yrittääkseen satuttaa minua.
Hän, joka Puhuu kanssanne, välittömästi otti siitä kiinni ja iski häntä, ja hän katosi. Hän katosi, hän ei kuollut, mutta hän katosi. Näin hänen pakenevan, hän pakeni täysin. Ja kun hän pakeni, kun tartuin vasemmalla kädelläni siihen kirveeseen, joka oli kuin puukko, ei kuin puukko, kuin veitsi, se on painava, ja sen terä on myös painava, ja terävä toisesta päästä. Itseasiassa roiskutin vettä hänen naamalleen, halusin aloittaa taistelun hänen kanssaan. Sitten kun roiskutin vettä hänen naamalleen, hän kiirehti kohti minua ja hän halusi satuttaa minua. Ja otin sen vasemmalla kädelläni ja oikealla kädelläni löin häntä. Ja sitten hän juoksi pakoon, hän ei siis kuollut, mutta hän katosi juosten pakoon. Joten löysin suunnan, niin menin nyt ja nyt käännyin vasemmalle, ja kun otin Arkkipiispa Litundan, niin aloin huolehtimaan hänestä. Mutta käännyin vasemmalle, vasemmalta puolelta alkoi nyt toinen reitti, aloin pitämään nyt hänestä huolta.
Silloin näin nyt jonkun toisen nyt, myöhemmin sillä matkan varrella. Hänellä oli yllään vaaleansinistä, luulin sen olevan shortsit, siniset, ja siinä oli kukkia. Vain mennäkseni shokkiin eilen, kun katsoin Mama Pastori Kesiaa, hänen vaimoaan, hänellä oli sellainen yllään. Ja se todella ihmetytti minua, ne kaksi hihaa, sillä ne eivät olleet shortsit, ne olivat hänen kätensä. Ne eivät olleet jalat, ne olivat hänen kätensä, ja ne hihat. Todella hämmästyttävä hetki, rakkaat ihmiset. Mutta tämä on todella shokeeraavaa. Sillä melkoisen paljon ennen Kokousta keskuspuistossa, HERRA oli näyttänyt minulle, että auto kiirehti. Ja itseasiassa kohti Nairobia. Se tarkka suunta oli kohti Nairobia, valtatiellä siellä, Nakurun valtatiellä menossa kohti Nairobia. Näen vieläkin sen auton. Miksi? Sillä hän oli liian kuollut. Ja näen kuolleen ruumiin auton sisällä, kiirehtien, jota kiirehdittiin sairaalaan.
Sitten jatkoin kysymistä näiltä Piispoilta suunnitellessamme, että: "Miksi näen aivan kuin joku tulisi kuolemaan? Kuka tulee kuolemaan?" Kysyin jopa Litundalta, Vanhimmalta Arkkipiispalta, useaan kertaan: "Kuka tämä on, jonka olen nähnyt? Kuollut ruumis." Itseasiassa se kiidätettiin. Itseasiassa eräänä hetkenä siinä kolmannessa unessa, HERRA jopa avasi, ja katsoin sitä kuollutta ruumista ja peitin sen lakanalla. Valtava hetki, rakkaat ihmiset. Ja auto, sitten sanoin, sellainen auto kuin ruumisauto, joka kiidätti kuollutta ruumista. Joten HERRA laittoi sen näyttämään aivan kuin ruumisautolta, sellaiselta autolta, joka kuljettaa kuollutta ruumista. Jotta tietäisin, että se koskee kuolleen ruumiin kuljettamista ja kiidättäen. Mutta miksi he kiidättäisivät kuollutta ruumista, tiedättehän? Kiidättäen.
Joten rakkaat ihmiset, tämä on valtavaa aikaa. Ajattelin, että halusin myös osallistua tähän, jakaakseni hieman. En halunnut sivuuttaa tätä todella massiivista vierailua. Tiedän, että monet monet monet Piispat, jotka olivat siellä neuvottelukokouksessa, organisointi- ja suunnittelukokouksissa, he haluavat puhua livenä radiossa. Mutta kiitos, että te annoitte minulle tämän mahdollisuuden. Jotta voin myös olla osallisena tämän suuren vierailun valtavasta ilosta, joka on meneillään seurakunnassa. Ja se, mitä HERRA tekee Kenian seurakunnassa, on absoluuttisen shokeeraavaa.
Ja Arkkipiispa; monesti olen aina pyytänyt HERRAA säilyttämään nämä ihmiset, sillä se on niin vaikeaa, kun menettävät heidät. Silloin sinun täytyy aloittaa taas uudestaan. Se suru, koskien murhetta. Se murhe, tiedättehän. Olen aina pyytänyt; ensimmäisen kerran se oli muistaakseni Piispojen kokouksessa, olen pyytänyt HERRALTA, että te ihmiset ette kuole, jotta teidät otettaisiin vain Taivaaseen. Sillä en halua käsitellä sitä, että joku on kuollut, meidän tulee vaihtaa, meidän täytyy nyt etsiä; ihmiset kuolevat, tiedättehän.
Tämä on siis ihmeellistä aikaa, että Arkkipiispa Litunda kuoli. Ja sitten näen hänen makaavan siellä alhaalla, makaavan siellä alhaalla. Se on kuoleman valtakunta, se on hautojen toisella puolen. Makaavan siellä alhaalla, ja nyt kuolleista nousseena.
Uudestaan, nyt, kun se puhelinsoitto tuli, en halua unohtaa tätä osaa. Kun se puhelinsoitto tuli yöllä, olin juuri hyvästellyt heidät, he olivat juuri lähteneet, ja sitten se puhelinsoitto tulee yöllä. Olin todella shokissa, sillä en ollut puhelimen ääressä. Joten he yrittivät tavoittaa minua Toimiston kautta Kakian, Arkkipiispan vaimon kautta täällä, autokuskin kautta, kaikkien kautta täällä. Joten ovikello soi hätätilannetta. Kello alhaalla siellä soi, klong klong klong. Oli hätätilanne ja jotakin oli vialla. Joten kun juoksin alas, löysin ihmisiä siellä, Kakian, Arkkipiispan vaimon, ja ihmisiä, jotka ovat turvamiehinä täällä. He pyysivät minua ottamaan puhelimen, Piispa Zachary on puhelimessa, Piispa Nieswand on puhelimessa. Ja kun otin puhelimen, niin Piispa Zachary sanoi, että Arkkipiispa on poissa.
Tämänkaltainen uutinen. Ensinnäkin, että et halua myöntyä sille. Et halua myöntyä sille, koska tiedät, että HERRA JEESUS kukisti kuoleman. Ja tiedätte, että Ristin Veren voima, Veri Ristillä, Ristin Veri, Jeesuksen Veri, voitti kuoleman. Ja numero 2, te tiedätte, että nämä Kaksi, jotka Hän lähetti, Hän lähetti voimassa, joka ylittää kuoleman, joka kukistaa kuoleman. Joten pahin asia, jonka olisin voinut tehdä, oli mennä paniikkiin. Mutta se tyrmistytti minua hiukan, se pisti minua. Kun Piispa Kibaliach kertoi minulle, että hän oli poissa, se pisti minua hiukan. Kuitenkin, vastauksessani myös sen hetken takia ja myös pienessä shokissa. Kuitenkin reaktiossani sanoin: "Mutta tuon kuoleman, olen jo nähnyt sen. Olen jo nähnyt sen." Tämä on se, mitä sanoin. Itseasiassa ne tarkat sanat, jotka sanoin, olivat: "Olen nähnyt jo tämän kuoleman. Olen nähnyt sen. Olen jo nähnyt sen." Näin sen jo aamulla tuona päivänä. Tämä oli minun vastaukseni. Ja sanoin: "KAIKKI TULEE OLEMAAN HYVIN!", ja niin edelleen. Se koko kertomus on julkinen. Kaikki tietävät, kuinka se tapahtui.
Ja tämä on todella ihmeellinen hetki, että HERRA voi tuoda jonkun takaisin kuoleman valtakunnasta, että he voivat tulla takaisin saarnaamaan evankeliumia, että HERRA voi tuoda heidät takaisin saarnaamaan. Ja siksi sanoin hänen perheelleen, että tällä kertaa nyt teidän tulee todella juhlia, tiedättehän. Sillä te ette tiedä, että HERRA voi tuoda jonkun nyt takaisin kuoleman valtakunnasta! Ja saada minut menemään ja taistelemaan kuoleman persoonaa vastaan. Ja voittamaan hänet, kukistaman hänet, kunnes hän pakenee! Hän juoksee henkensä edestä. Ja sitten tuoda joku takaisin yhtä tarkoitusta varten. Jotta hän voi saarnata evankeliumia ja valmistaa seurakunnan! Tämä on suurta, rakkaat ihmiset.
Tämä on se osa, jonka todella halusin jakaa. En halunnut sivuuttaa tätä, sillä näen sen suuren vierailun, joka on meneillään tässä maassa, seurakunnassa, KRISTUKSEN ruumiissa. Haluan vain osallistua, enkä sivuttaa tätä. Tämä on huippuhetki seurakunnan historiassa. Tiedän, että on monia ihmisiä jonossa, jotka haluavat soittaa. Mutta kiitos, että annoitte minulle yli 10 minuuttia. HERRA siunatkoon teitä todella.
MESSIAS on tulossa. JEESUS sanoi: Olen tie ja totuus ja elämä, kuka tahansa uskoo häneen, hänellä on ikuinen elämä. Ja olkaa pyhät, jotta voitte nähdä ikuisen Elämän. HERRA siunatkoon teitä, kiitos, Joan, että sain tilaisuuden puhua livenä radiossa, että otit puheluni tähän väliin. HERRA Siunatkoon teitä, rakkaat ihmiset. Valmistakaa tie. Shalom.